Moses Hazyn – Something Like A 3rd Woman (EP)
Moses Hazyn toinen omakustannejulkaisu tänä vuonna ei suinkaan kiilaa Kolmannen Naisen tontille nimestä huolimatta. Bändi on edelleen allekirjoittaneen kirjoissa Suomen kovin rock-bändi ilman levysopimusta.
EP starttaa Rush Hour (part II) -raidalla. Bändi ei kuitenkaan etene varovasti kuten Eugene kirveensä kanssa, vaan paiskaa alusta lähtien räväkkää rockia. Uusi rumpali Jari Pääkkö paukuttaa fillejä kuin vanha kunnon Moonie, ainakin tahtotila on kova ja hyvältähän ne ryöpsähtävät rumpufillit kuulostavat. Kappaleen sanat Just a needle, yeah just a needle, take you away kaksoismielisyydessään tarkoittaneen kuitenkin vinyylisoitinta ja vanhoja hyviä aikoja kuten Pearl Jam Spin That Black Circle -rallillaan. Viitteitä rock-historiaan tarjoaa myös Rock ‘n’ Roll Alien, Ziggy soittaa edelleen kitaraa, Moses-fonisti Pekka Tuomi tuuttaa komeasti saksofonilla ja Joonas Karjalainen laittaan rennon letkeästi koskettimilla.
EP:n rockaavin raita on kuitenkin simppelin tehokas No Excuse, joka laittaa väkisin hytkymään mukanaan. Hervottomat soolot lisäävät biisin nautittavuutta. Soitto jatkuu vielä psykedeelisen encoren muodossa 14 Days, 14 Nights. EP:n live-äänitystä jäljittelevä draamankaari toimii paremmin kuin suurin osa oikeista live-äänityksistä. Vihdoin myös keikalta todistettuna bändin vokalisti Riku Rousu todistaa olevansa persoonallinen keulakuva Tornion hämyille.
Tällä kertaa Moses Hazyn tuotoksen kaikki kappaleet ovat keskenään linjassa. Harmittavasti kovin erityylisiä kappaleita ei kuulla. Toisaalta tietty linjakkuus on hyvästä. Bändi kuulostaa entistä enemmän The Flaming Sideburnsin ja The Doorsin sekoitukselta, lisänä omat mausteet puhallinsoittimien muodossa. Toimii! Bonuspisteet jälleen kerran Tuomas Mäkelän psykedeelisen riettaasta kansitaiteesta. Laadukkuudesta huolimatta Something Like a 3rd Woman ei aiheuta samaa tunnekuohua kuin viime vuotinen Again-EP.
Toive joulupukille. Pane tontut asialle ja tuo lahjaksi vuonna 2006 Moses Hazyn kokopitkä albumi.
-Jarkko Veijalainen / Noise.fi, 21.12.2005
Moses Hazy: Something Like A 3rd Woman CD EP
Omakustanne (MOSES-004)
Tämä on neljäs pieni omakustannejulkaisu torniolaiselta rokkiretkueelta nimeltään Moses Hazy. Bändi on kehittynyt nopeasti, varmaan kiivas keikkatahti on tässä auttanut. Bändin adrenaliinin ryydittämää, lähinnä 70-luvun tyylistä autotallirokkia löytyy tältä EP:ltä neljän biisin verran. Ensimmäinen kappale ”Rush Hour (Part II)” on nopea mutta melodioitakin omaava, hieman The Who –tyylinen tykitys jossa on hurjia rumpufillejä. Ihan hyvä biisi. Jonkinlaista baaribluesia edustaa pianovetoinen ”Rock’n’Roll Alien”. Kappaleessa on myös paljon saksofonia ja trumpettia, ja se kiihtyy loppua kohden. The Flaming Sideburns –tyyppistä räväkkää rockia tarjoilee meille myöskin fonia sisältävä ”No Excuse”, jossa on kiva kosketinsoolo. Encorena seuraa vielä keskitempoinen ”14 Days, 14 Nights”, joka tuo hämärästi mieleen jonkun Grateful Deadin biisin, ja myös The Rocky Horror Picture Shown musiikin. Välissä löytyy myös psykedelia –elementtejä, ja ihan loppu on melko raskasta kamaa. Ei yhtään hassumpi EP, mutta yhtyeen hieman humoristinen ote ei minuun kauheasti silti pure. Moses Hazy on muuten soittamassa 26.11. Tavastialla The Flaming Sideburnsin 10-vuotisbileissä, käykäähän tsekkaamassa!
The same review written in English:
This is the fourth little self-released release by the Tornio based rock gang called Moses Hazy. The band has developed a lot, I’m sure their tight gig schedule has helped in this. There are four tracks of the band’s adrenalin-fuelled, mostly 70’s styled garage rock on this EP. The first track ”Rush Hour (Part II)” is a fast, but also melodic, a bit The Who styled blast that has some wild drum fills. It’s a pretty good song. The piano-driven ”Rock’n’Roll Alien” is some kind of bar blues. This track also has a lot of saxophone and trumpet, and it speeds up in the end. “No Excuse” serves us some The Flaming Sideburns type wild rock and it also has some sax and a very nice keyboard solo. As an encore we get a mid-tempo track ”14 Days, 14 Nights” that faintly reminds me of some Grateful Dead number and also the music from The Rocky Horror Picture Show. There are some psychedelic elements in the middle and the very end is also rather heavy. This EP is not bad at all, but the a little humorous touch the band has doesn’t exactly do the trick for me. By the way, Moses Hazy will play 26.11. at The Flaming Sideburns 10th anniversary party at Tavastia, go and check them out!
-Dj Astro / Psychotropic Zone, 23.11.2005
Moses Hazy: Something Like A 3rd Woman (ep)
Tornion kuusikko pistää jo neljännen lyhytjulkaisun ilmoille parin vuoden sisään. Tällä kertaa kyseessä on kolmen varsinaisen biisin omakustanne-ep. Lätty alkaa hienosti Joonas Karjalaisen kapakkapianolla. Rush Hour (Part II) kaahaa kiivaasti, kaartaa melodisesti, maalaa melankolisesti, kaikuu psykedeelisesti… Silti se on lopulta melko maanläheistä rokkia. Rauhallisemmin starttaava Rock´n´Roll Alien marssii ääritarttuvalla kerrollaan ja torvituuttauksillaan levyn kovimmaksi hitiksi. Kuusikon vivahteikas ja rullaavan letkeä rokkipoljento Riku Rousun laululla, Karjalaisen koskettimilla ja yhdessä Pekka Tuomen kanssa tuutatuilla vaskilla on mielikuvituksellista ja persoonallista, mutta samalla hyvin perinteikästä. Juurevaa, groovaavaa ja hampuntuoksuista, kaikki samassa paketissa. Perinteisestä rokkikaavasta ei oikein voi puhua, vaan biisit lähtevät seikkailemaan tarpeen ja fiiliksen mukaan hyvinkin vaihteleville poluille. Silti homma ei karkaa pelkäksi jamitteluksi. Kolmosraita No Excuse jamittelee kiivaasti, mutta jää edellisen valloittavuudesta hivenen. Bonusraita 14 Days, 14 Nights pohdiskelee enemmän, mutta tuuttausta ja nostatustakin piisaa.
Edelleen tarjoan yhtyeelle verrokiksi Damn Seagullsia, joka kuitenkaan ei koskaan ole kuulostanut yhtä rempseältä ja hyvällä tavalla kajahtaneelta kuin Moosekset. Pohjoisen pojilla alkaa olla sen verran paljon ihka oikeita hittejä kasassa (lähes jokaiselta äänitteeltä löytyy moisia), että jonkinlaista pitkäsoittomuodossa tapahtuvaa maailmanvalloitusta alkaisi jo odottelemaan. Tämä ei kuitenkaan kokonaisuutena ollut minulle ihan yhtä kova paketti kuin edellinen Again-ep. Melkoisen huippua toki, iskee hermoon.
4½ / 5 tähteä
-Ilkka Valpasvuo, Desibeli.net, 17.11.2005
Moses Hazy – Something like a 3rd woman
Jaahas mooseksilla on pitänyt kiirettä, taas ovat saaneet neljän biisin omakustanteen maailmalle, kun keep the changesista on vain jokunen kuukausi. No mikäs siinä, innolla laitoin tätä soimaan sillä parista aiemmasta tuotoksesta olen pitänyt. Muistelin vain että keep the change sinkun jälkeen oli tarkoitus tulla pitkäsoittoa, mutta nähtävästi toisin kävi. Koska jo aiemmin olen tällä sivustolla ruotinut orkesteria en sen syvemmälle mene historioimaan, mutta mainittakoon että jostain 2002-03 ovat pojat ”hippirokkia” Torniosta käsin meille tarjoilleet.
Ei tätä vanhaa rokkikamaa suomessa tehdä kyllä tarpeeksi. Hyvä mieli tästä taas tulee kaikkine foni ja kosketin fiilistelyineen. Tyylillisesti tarjoillaan siis menneitten vuosien rock and rollia jota the who’t, tom waitsit ja muut tekivät joskus vuonna kivi ja kana.
Moosekset ei petä, tulee niin kaljanjuontiolot tästä musasta.
Esimerkiksi rock ’n’ roll alien poliisisireeneineen on ihan mahtavaa party-musaa. Eikä seuraava no excuse päästä yhtään sen helpommalla vaan meno sen kun kiihtyy. Jos olet vanhan rokin ja hyvän menon ystävä, on tämä sinulle. Kauniita melodioita hyvin laulettuja leadeja ja stemmoja, mahtavia sovituksia ja upeita soundeja, pakko tästä on tykkää. Kaikki osaavat hommansa, muusikoita siis kaikki tyyni. Kumarrus.
Mp3 kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, käsken sinua kuuntelemaan itse!
-Ilkaz / kypara.net
