Moses Hazy EP
Torniolaisen Moses Hazyn omakustanne-eepee on valmista kamaa. Stooges- ja Stones -pohjainen rokittelu kuulostaa kitaristi Riku Rousun laulun osalta paljolti Sideburnsiltä, mutta yhtyeen persoona kulkee silti ehkä lähempänä mainittuja 70-lukuisia esikuviaan. Lisämausteena soivat Joonas Karjalaisen jazzahtavat orgaanit sekä Pekka Tuomen jamittelevat puhaltimet tuovat soittoon sellaisen viimeisen silauksen, jota moniin vastaavaa rokkipaahtoa veivaaviin yhtyeisiin toivoisi. Soitto on vauhdikasta, mukavan täyteläistä Mutantsien tyyliin ja soitto kuulostaa levyltäkin livesoittoa vastaavan orgaaniselta ja mukaansatempaavalta. Meininki on iloinen, vaikka Rousun lauluääni onkin tuollaista neutraalia tiputtelua ja mollisontujakin osataan hyödyntää (rauhallisempi Stones -henkinen Black Crow on tästä malliesimerkki). Levyä on tarkoitus käyttää kuulemma jo pitkälti tekemistä odottelevan pitkäsoiton tuotantokanavien löytämiseen ja ihme on jos ei tällä näytöllä kiinnostusta herätetä. Parasta rokkia pitkään aikaan, noin uudeksi nimeksi kentällä.
-Ilkka Valpasvuo / Desibeli.net
Moses Hazy EP
Moses Hazy on yhtä kuin kuusi nuorta äijää Torniosta. Yhtye mainitsee vaikutteikseen mm. The Stoogesin ja The Whon, ja jonkinlaista suuntaa ne antavatkin. Välillä bändi tuo mieleen myös Grande Rock -aikakauden Hellacoptersin, eikä vähiten kertsien taustalla kiihkoilevien perkussioiden ja sielukkaiden koskettimien ansiosta. Erittäin tervetullutta piristystä koskettimien ohella musiikkiin tuovat Pekka Tuomen saksofoni ja huuliharppu. Moses Hazyn soundi on ennen kaikkea elävä ja orgaaninen.
Tuntuu hyvältä tietää, että tässä yhtyeessä soittaa nuoria miehiä, joilla on aikaa hioa maneerinsa ja kikkailunsa vielä kunnolla kohdilleen. Perusasiat ja biisinkirjoitus sujuvat ihan mallikkaasti jo nyt, mutta soittamisen absoluuttinen varmuus jää vielä hieman hakuseen. Moses Hazy selvästi tietää, miten se haluaa soittaa, muttei välttämättä vielä miten. Kitaristilaulaja Riku tavoittaa raakaa huutoa äänestään, mutta se tarvittava vahvuus jää piirun päähän. Silti on ilo kuulla, kuinka vapautuneesti ja pingottamatta bändi päästelee. Jotenkin tekisi mieli varoittaa Moses Hazya lipsauttamasta biisiensä tempoa vaarallisen alas, sillä silloin tarvittaisiin parempaa taitoa tunnelmoida ja keskittyä. Nopeus taitaa olla tämän bändin juttu.
Levyn alku ja loppu maistuvat kaikkein hauskimmilta, ja antanevat jotain osviittaa Moses Hazyn vahvuuksista. Albert Leather -biisin iloinen ja rento kaahaus on oikeasti pirun innostavaa kuultavaa, ja Rock´n´Roll Paraden liki psykedeelisestä fiilistelystä lähes aistii hymyt soittajien kasvoilta. Jos ihmeiden aika ei olisi ohi, loihtisin Hellacopters-tuottaja Chips K:n ja ruotsalaisen rock-soundin arkkitehdin Tore Johanssonin majailemaan studioon Moses Hazyn kanssa. Lopputuloksena voisi olla sympaattisin ja pirtein rock-kiekko aikoihin.
Arvosana: 3/5
-Jukka-Pekka Ronkainen / Letsmakesomenoise.com 29.07.2004
Moses Hazy: Virginia Peng
Tämä runttaa ihan komeasti, mutta poukkoilee samalla sinne ja tänne. Fiilis on hyvä ja soitto toimii, mutta vähän kieli poskessa -tekemisen tuntu tässä on. Pianisti on aivan hysteerinen! Tämä voisi olla erittäin viihdyttävä liveakti.
- Kevät on ilmeisesti tullut Tornioon. Olo käy koko ajan levottomammaksi.– Jukka Melametsä
- Hauskan kuuloista meininkiä. – Heidi Nuopponen
- Suezine, Play Off! -demokisa maaliskuu 2004
