Moses Hazy: Keep the Change
Nämä Tornion moosekset eivät olekaan enää aivan tuntematon retkue. Keikkaa on kertynyt kahdelta viimeiseltä vuodelta varsin mittava lista, ja onpa Äiti Venäjänkin helmoja hulmuutettu yhdessä Zacharius Carls Groupin kanssa. Ja siinähän se taito terästyy keikkaillessa, minkä kuulee myös tältä Keep The Change -omakustannesingleltä rentona meininkinä ja rullaavana groovena.
Levyn aloittava Keep the change edustaa singen kolmesta kappaleesta eniten perinteistä rock’n rollia, vaikka sitäkin hillitään seesteisemmällä väliosalla. Mukaan mahtuu niin saksofoni- kuin kosketinsooloakin, ja muutenkin kappaleessa on korviinpistävän paljon informaatiota tämäntyyliseksi musiikiksi. Kertosäkeen melodia voisi olla iskevämpi, mutta siinä tapauksessa biisin henki muuttuisi. Nyt se on huolettoman positiivinen jammailupläjäys, joka ei varsinaisesti räjäytä päätä mutta ei toisaalta jätä mitään lisättävääkään.
Singlen b-puolena kuultava Joe is Going Down onkin jo sitten jotain aivan toista. Kappale kertoo jonkinlaisen gangsteritarinan, jossa laulusuoritukset vastaavat henkilöiden vuorosanoja. Näilläkin ylitulkinnoilla päästään maaliin – eli vahvasti komiikan puolelle – muttei kuitenkaan niin, ettei musiikki olisi enää vakavasti otettavaa. Bändin soitto toimii (niin kuin edellisessäkin biisissä) erittäin luontevasti onnistuen ensin luomaan painostavan salamyhkäisen tunnelman ja antautuen sitten armottomaan jamiin.
Singlen kolmas raita on piilotettu muutaman minuutin hiljaisuuden taakse ja meinasi siksi sujahtaa ohi arvostelijan analyysipöydän. Onneksi näin ei käynyt, sillä kyseessä on mainio boogiepoljentoinen ralli, jonka pääteema hiuluineen ja naana-naana –lauluineen on levyn parasta antia. Levyn, joka on kokonaisuutena varsin antoisa ja mielialaa nostattava paketti. Keep the Changen kohdalla ei pääse nillittämään oikein mistään, olkoonkin että englannin lausuminen ei aina oikein suju Mosekselta. Mutta sehän on jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Niin se vain on, että jos musiikissa kuuluu soittamisen ilo, niin ilo sitä on kuunnellakin.
-Jarkko Kangas / Rockmusica.net, 29.03.2006
Moses Hazy: Keep the Change
Omakustanne (Moses-003)
Tämä on toinen kuulemani julkaisu Torniolaiselta rock’n’roll bändiltä (heidän oma genremääritelmänsä). Meno on säilynyt pääosin samana viime vuoden Again EP:llä. Tältä uudelta julkaisulta löytyy vain kaksi kappaletta, hieman garagetyyliin rokkaava lyhyehkö nimikkobiisi ja hitaampi, hämärämpi vetäisy ”Joe Is Going down”. ”Keep the Change” –kappale on melko aurinkoista rokkia Rollarivaikuttein. Ihan kiva kappale, ja maistuu varmaan Flaming Sideburns –tyylisestä retroilusta diggaaville. Foni toimii nyt paremmin kuin aikaisemmin. Hieman kepoisat soundit kyllä, toivottavasti tulevalla kokopitkällä (jolle on jo tarjoutunut levy-yhtiöitäkin mukaan) on mahdollista satsata hieman enemmän tuotantoon.
Saksofonistin (Pekka Tuomi) tekemä yli 5-minuuttinen hämyily onkin sitten hieman erimaata. Hyvin iisisti alkava, unenomainen ”Joe Is Going down” alkaa ilmeisesti Tuomen lähes lausumalla kertomalla tarinalla. Aksentti hieman häiritsee, jos antaa häiritä. Hieman Zappatunnelmaa lisää foni. 70-luvun hard rock –tunnelmia lähennellään hevimmissä osissa, välillä mennään mukavan progeissa fiiliksissä, ja sitten lähtee kunnon r’n’r –pianosoolo. Parhaimmillaan biisi toimii hyvin, mutta kokonaisuus jää ainakin muutamalla kuuntelulla hieman auki. Alta parin minuutin tyhjyyden jälkeen ovat pohjoisen pojat laittaneet vielä ylläriksi lyhyen jatsahtavan blueshassuttelun.
[The same in English]
This is the second release I’ve heard from this rock’n’roll band (their own genre definition) from Tornio. Their style is pretty much the same as on last year’s Again EP. There are only two tracks on this new release: the quite short title track is a bit garage styled rocker and “Joe Is Going Down” is a slower, more obscure number. The track “Keep the Change” is rather sunny rock with The Stones influences. It’s a pretty nice number and will go down well with those into Flaming Sideburns styled retro rock. The sax works better now than before. The sound is not as good as it could, hopefully they will be able to concentrate more on the production on the forthcoming full-length (there has been some interest from the record companies).
The over 5 minutes long freak out written by the saxophone player (Pekka Tuomi) is a whole different thing. The very lightly starting, dream-like “Joe Is Going down” starts with a story that apparently Tuomi almost narrates. The accent irritates a bit, if you’ll let it. The sax adds a bit of Zappasque feel. The heavier parts are close to the 70’s hard rock mood, in the middle they go for a nice prog atmosphere and then starts a good old r’n’r piano solo. At its best, the track works well, but for me, at least, the whole stays a bit shady. After almost two minutes of silence the boys have added a brief, wacky blues number as a hidden track.
-Dj Astro, Psychotropic Zone 20.07.2005
Moses Hazy – Keep The Change CDS
Se oli muistaakseni viime vuonna kun törmäsin ensimmäisen kerran Moses Hazy nimiseen orkesteriin. 2004 heidän edellistä tuotostaan Again EP:tä kehuttiin monenkin verkkomedian taholta fanfaarein ja kukkakimpuin. Nyt aikaa on vierähtänyt vuosi ja on viimeisten maistiaisten aika single julkaisun muodossa ennen kuin yhtye julkaisee kesällä ensimmäisen kokopitkänsä.
Kyseessä on kuusi henkinen ryhmä, joka koostuu peruskitara meininkien lisäksi soittopeleistä kuten; saksofoni, koskettimet ja harppu. Rokkibändille ei niin ominaisista soittimista huolimatta, musiikki liikkuu kuitenkin aika perinteisten rock teemojen ympärillä, eli ei tämä mitään ihan progea nyt ainakaan ole. Kyllä se on se rock joka musiikkia kuvaa, hieman sellainen vanhempi rock, jostain sieltä kultaiselta 60 luvulta yhtye tuntuu ammentavan yleissoundiaan.
Nauhoite koostuu yhteensä kahdesta kappaleesta, ja kolmannesta ”Sala” tuotoksesta. Ensimmäinen Keep The Change kappale on varsin kesäinen ja mukavan iloinen rokkirepäisy, kun taas seuraava Joe is going down on muutenkin kuin nimensä puolesta hieman tummasävyisempi ja syvempi rock-proosa. En oikein ymmärrä miksi salapiisi on jätetty noin taka-alalle, sillä se on mielestäni paljonkin tuota Joe is going down kipaletta vahvempi tuotos, josta tulee ainakin itselle kovastikin mieleen big band meininki ala. Cherry Poppin’ Daddies:
Pitkäikäistä kuuntelua voisi tälle äänitteelle povata, sillä mistään nopeasti tuotetusta simppeli hutusta ei ole kyse vaan kappaleet on sovitettu ihan oikeasti ajatuksella, ja hienoja yksityiskohtia kuulee kerta kerran jälkeen lisää. Kitara, basso rumpu osastosta syntyy kappaleiden selkäranka mutta niitä siivittävät saksofonisoolot ja koskettimet.
Jos tätä nyt pitäisi sitten suositella, niin jos dylanit, melonit ja daddiesit putoaa niin tsekkaa tämä.
-Ilkaz, Kypärä 13.06.2005
Moses Hazy – Keep the Change
Pettymys oli ensimmäinen sana, joka mieleeni juolahti tämän Moses Hazyn uuden sinkun kuunneltuani. Torniolainen rokkipumppu iski vuoden 2004 loppuun sen verran tiukan Again EP:n, että tältä singleltä oli lupa odottaa melko paljon. Ikävä kyllä sinkkubiisi “Keep The Change” on huonompi kappale kuin mikään EP:llä ollut biisi. Toki perusasiat ovat edelleen kunnossa: bändi esittää kappaleen ammattimaisin ottein ja yhtyeen komean kokoonpanon soittoa on edelleen ihailtava. Tämä biisi ei vaan sisällä sellaista nerokasta kulkua ja tunnetta kuin jo mainitut vanhemmat rallit. Kakkosbiisi “Joe Is Going Down” on taas tarinamainen, synkkä kertomus Joesta. Kappale ei ikävä kyllä oikein missään vaiheessa lähde käyntiin ja jääkin vähän vaisuksi täytteeksi sinkulle. Varmasti tarkoituksenomainen erikoisbiisi, joka olisi toiminut paremmin, jos itse sinkkubiisi olisi ollut parempi. Näiden lisäksi levylle on laitettu piilobiisi, joka on taas hieman perinteisempää kapakkarokkia. Sekin on varsin tavanomainen rallatus, eikä yllä toivotulle tasolle.
Ei pystynyt Moses Hazy vastaamaan odotuksiin tällä kertaa. Toki bändin omalaatuinen soundi ja jo annetut näytöt sävellysosaamisesta antavat olettaa, että loistavia julkaisuja on tulevaisuudessa luvassa – tämä ei vaan tällä kertaa ollut sitä, mitä odotettiin. Pettymyksestä huolimatta on todettava, että yhtye on bändinä edelleen sen verta kovassa iskussa, että kolme pistettä tulee tästäkin suorituksesta.
-Niko Ailamo, Rokkizine.com 10.06.2005
Moses Hazy – Keep the Change (Single)
Torniosta kajahtaa jälleen. Moses Hazyn edellinen hengentuote Again-EP niitti loistavia arvioita ja bändi ansaitsi paikkansa oikeutetusti Rumban tulevaisuuden tusinaan.
Rennolla otteella svengaava nimiraita kehottaa pitämään vaihtorahansa, jos myyt sielusi vanhalle vihtahousulle. Moses Hazyllä hilut ovat myös jääneet taskuun, nimittäin kappale jää hieman vaisuksi fiilistelyksi. Osin kappaleesta tulee mieleen Bob Dylanin tuotanto. Kakkosbiisi Joe Is Going Down vie kuulijat uhkaavan tunnelman saattelemina kaupungin laitapuolelle tutustumaan Joeen ja hänen tarinaansa, joka vilisee epäilyttäviä hahmoja parittajista ganstereihin. Dynaaminen raita etenee vahvasti 70-luvun hengessä. Kerrassaan hieno kappale. Sinkulta löytyy myös piiloraita, jota voisi kuvata termillä keskikaljakuppilajatsia.
Keep The Change on pienoinen pettymys verrattuna loistavaan Again EP:een. Muihin nouseviin bändeihin verrattuna Moses Hazy on kuitenkin poikkeuksellinen kiinnostava ja omaperäinen. Bändin debyyttikiekon nauhoitukset ovat parhaillaan käynnissä. Tuleva albumi on omalla listallani ehdottomasti vuoden odotuimpia rock-levyjä. Odotus jatkuu kärsimättömänä.
4/5 pistettä
-Jarkko Veijalainen, Noise.fi 06.06.2005
Moses Hazy – Keep the Change CDS
Kahdella piensoitollaan ainakin minut vakuuttanut torniolaisretkue Moses Hazy tarjoilee maukkaan, kahden varsinaisen ja yhden piiloraidan singlekokonaisuuden, jossa tutut 70-luvulle kumartavat rock-elementit loistavat. Pianolla, puhaltimilla ja irtonaisen groovella ja jopa letkeällä rokkisvengillä juokseva kuusikko ihastuttaa etenkin nimiraidan mukaansa tempaavalla jamittelumeiningillä. Riku Rousun rennossa vaakalennossa kiireettömän oloisesti tiputtelema laulu ei nouse sen kummemmin soiton eteen tai yläpuolelle vaan kokonaisuus tekee asioita yhdessä. Vaikka tämä ei aivan edellisen eepeen hiteille vedä vertoja, on tällaisen raidan soittaminen taatusti nastaa ja se kyllä välittyy myös kuulijalle. Fonisti Pekka Tuomen käsialaa oleva Joe Is Going Down on enemmän tuollainen blues-tarina, jossa musiikki toimii vain maalaamassa tunnelmia. Käheän tumma kuiskaus käy vuoropuhelua korkeamman puheen kanssa aika synkän uhkaavissa tunnelmissa. Piiloraitana hetken hiljaisuuden jälkeen soi vielä jazzahtava fiilistely suoraan kuusikon hyvin varustellulta leirinuotiolta. Saluunapiano on mainio. Pitkäsoittomuodossa Moses Hazyn debytointia sopii odottaa innolla, sillä pullat ovat hyvin uunissa ja taitavat jo jammailla pellillä.
-Ilkka Valpasvuo, Desibeli.net 14.05.2005
