Moses Hazy – Again EP
Nyt on Torniossa aamupuurot syöty kunnolla! Kuusihenkinen Moses Hazy vakuuttaa ainakin meikäläisen tyylikkäällä 70-luvulta haiskahtavalla rokillaan. Laaja soitinten kirjo, svengaava yhteensoitto sekä vakuuttavat sävellykset ovat yhtyeen valttikortit, joista saa olla ylpeä.
Avausraita Virginia Pengin soidessa ehdin jo taas kerran huolestua vokalisoinnin voimattomuudesta, mutta kuin tilauksesta kutakuinkin tasan minuutin kohdalla pärähtää sopivasti lisää särmää ja tunnetta laulajan tulkintaan. Kaiken kaikkiaan vokalisointi on todella toimivaa – matalaa ja korkeaa ääntä käytetään tyylikkäästä yhteen. Laulumelodiat ovat kaiken kaikkiaan hienoja. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän taustalauluja, mutta toisaalta tällainen tuotanto ja soundi sopivat yhtyeen materiaaliin paljon paremmin kuin nyrkki silmään.
Ensimmäinen kappale on monipuolisuudessaan loistava. Kakkoskappaleessa Judas Of Today tunnelmoidaan yksinkertaisen toimivan kitarariffin voimalla. Kolmas kappale Suck My Elbow päräyttää rokkikoneen taas täysillä käyntiin. Tarttuva hieman The Hellacopters -tyylinen kertosäe on aivan loistava ja sanoitukset tukevat kappaleen perseelle potkivaa fiilistä. Viimeinen kappale Annie the Aunt of Rock’n'Roll on taas progressiivisempaa linjaa ja päättää levyn tyylikkäästi.
Tosi hieno kuulla saksofonia ja koskettimia käytettävän näin tyylikkäällä ja toimivalla tavalla. Tämä olisi mukava nähdä myös livenä. Pakko antaa viisi tähteä vaikka uskon, että yhtye pystyy vieläkin parempaan.
*****
-Niko Ailamo / Rokkizine, 15.12.2004.
Moses Hazy – Again EP
Tiedättekö sen vilpittömän upean tunteen, kun toden teolla innostuu jostain bändistä? Siinä tunteessa on jotain hyvin naiivia ja hyvin rehellistä. Tuo olotila on osoitus siitä, että musiikinkuluttaja ymmärtää harrastuksestaan edelleen sen olennaisimman. Vielä on toivoa törmätä johonkin uuteen ja ennen kokemattomaan. Näin minulle on käymässä, kiitos Moses Hazyn, tuon torniolaisen vähäeleistä viileyttä uhkuvan rokkiretkueen.
Moses Hazyn edellinen EP herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Mieleni olisi tehnyt kohottaa tuoppini vieläkin korkeammalle bändin sympaattisen retrorockin kunniaksi, mutta kiekon fiilistä rassasi ikävästi tietty epävarmuus. Onkin äärimmäisen huojentavaa huomata, ettei Moses Hazya kuunnellessa tarvitse enää jännittää bändin puolesta. Soitto on tiukentunut huomattavasti ja basisti Mikko Sivenin sävelkynä terävöitynyt entisestään. Levyn neljään biisiin on ammennettu tyylikkäästi ja monipuolisesti aineksia lähinnä musiikin kultakaudelta, 60- ja 70-luvuilta. Niin, mitäpä oikeasti tervetullutta rockmusiikissa olisi sen jälkeen tapahtunutkaan?
Nykivästi ja tanakasti potkiva Virginia Peng avaa tämän parinkymmenen minuutin riehan. The Sonicsista muistuttava räyhä kohtaa biisissä London Calling -henkisen poljennon, enkä ole aikoihin yhtä toimivaa räimettä kuullut. Laulaja Rikun ääni on särötetty juuri sopivasti, ja äijä uskaltaa onneksi vapautua biiseissä aiempaa ronskimmin. Neil Youngin ja Rolling Stonesin melankolisemmat hetket kaikuvat Judas of Todayssa, joka kuulostaa juurevuudessaan kovasti vanhemmalta The Jayhawksilta. Hetken hengähdyksen jälkeen suitsia höllätään jälleen, ja perinteinen vertailukohta Hellacopters kohottaa päätään Suck My Elbown kiivaudessa. Banjon ja huuliharpun voimin löntystelevä Annie the Aunt of Rock´n´Roll vetää jo psykedelian puolelle. Kauttaaltaan biiseihin on ujutettu makuja bluesin ja jopa jazzinkin puolelta. Joonas Karjalaisen suvereeni pianonhallinta ja Pekka Tuomen puhaltimet ovat Moses Hazyn selkeitä valttikortteja, joiden avulla bändi soundaa ehdottoman omaleimaiselta.
Again-pienoislevyllä Moses Hazy väläyttää hämmentävää monipuolisuuttaan. Uskallan väittää, että bändi on jo nyt seikkaillut syvemmissä vesissä kuin vaikka The Flaming Sideburns, joka erinomaisella toimintarokillaan kuulostaa myös puuduttavan puritaaniselta. Nämä kuusi kaveria pohjoisesta muistuttavat, kuinka rock-musiikista voi edelleenkin saada mielenkiintoista ja jännittävää, mutta samalla viileää ja perinnetietoista.
Nyt nopeasti maakuntiin kiertämään ja kansa polvilleen! Tämä bändi on ehdottomasti päästävä tarkastamaan livenä. Haluan päästä vielä Tavastian parvelle kehumaan polleana, että “Oon muuten diggaillut näitä jo ihan niinku pitemmän aikaa, ennenkuin niistä tuli tälleen mainstreamia…”, tai vaikka eturiviin hoilaamaan nämäkin biisit ulkoa. Mikäli tämä lätty pisteytettäisiin, olisi Moses Hazy ihan siinä puolikkaan päässä täydestä rivistä. Mutta sen julistuksen voikin säästää vaikka tulevalle täyspitkälle, jos sillä onnistutaan pitämään samanlainen kaahaus päällä.
-Jukka-Pekka Ronkainen / Rockmusica.net, 14.12.2004.
Moses Hazy – Again EP
Moses Hazy on jo toinen todella kova tuttavuus tänä vuonna Torniosta. Zacharius Carls Groupin tapaan Moses Hazy tekee perinteistä rock-musiikkia, tosin hieman erilaisilla aseilla. Neljän biisin omakustanne-EP tarjoaa varsin erityylisiä rockbiisejä, jotka kuitenkin nivoutuvat hyvin bändin ominaissoundin ympärille.
Virginia Peng -kappale viljelee oikeaa hippimeininkiä, sisältäen kieltolain aikaista jazz-pianointia, ryhditettynä Queens of the Stone Age -tyylisillä rytmityksellä, päättyen saksofoni-outroon. Kertakaikkiaan hieno sekoitus. Judas of Today kuullostaa pitkälti The Flaming Sideburnsin nykytuotannolta eli perinteiseltä 70-luvun rockilta. Lisämausteita biisiin tuovat haikea saksofoni ja sekä makea urkuharmoonisoundi. Kolmoskappale Suck My Elbow on hauskan hokeman lisäksi armotonta revittelyä, jossa piano ja kitarointi hienosti säestävät toisiaan. Lo-fi huuliharppusoundilla starttaava päätösraita Annie the Aunt of Rock ’n’ Roll soi The Doorsin hengessä. Banjon ja huuliharpun avustuksella maalataan jimmorrisonmainen kuva rocktäti Anniesta.
Again-lätystä tulee äärettömän hyvälle tuulelle. Musiikki on tehy niin hyvällä fiiliksellä, että se varmasti välittyy kuulijalle. Kappaleissa on oivaltavia ratkaisuja, eikä niissä sorruta pakollisiin tavanomaisuuksiin. Yksikään kappale ei varsinaisesti nouse muiden yläpuolella, mutta kokonaisuutena tämä on julmetun hieno paketti. Bändi on omien sanojen mukaan lähiaikoina aloittamassa kokopitkän levyn äänityksiä ja suunnittelee kiertuetta ensi vuoden alkuun. Jos taso jatkuu näin kovana, odotan innolla uutta julkaisua Moses Hazy -ryhmältä.
5/5 pistettä
-Jarkko Veijalainen / Noise.fi, 26.11.2004.
Moses Hazy – Again EP
Toisella Desibeliin saapuneella levytyksellään Torniolainen Moses Hazy vakuuttaa meikäläisen, että jos joku orkesteri pitäisi livenä nähdä niin tämä! Jopa edellistä lättyään selkeämmin seiskytluvulle kumartava Again tarjoilee niin Virginia Pengin pianovahvisteista tepsuttelua kuin Judas Of Todayn haikeampaa Stones -fiilistelyä, jossa Pekka Tuomen unelmoiva saksofoni kohtaa Joonas Karjalaisen pianoluritukset kerrassaan loistavasti. Jazzahtavat tiluttelut ja hilpeä Aijaijai -huudahdus päättää melankolisen silittelyn ja on taas aika painaa tallaa pohjaan. Levyn mieleenjäävin rock’n’roll -sanoma kuullaan mollissa nykien rockaavalla Suck My Elbow:lla: Just suck my elbow, let me feed, try to enjoy, cause now I lead, suck my elbow, it’s what you need, you’re gonna enjoy, oh yes indeed. Lopuksi tunnelmoidaan Villin lännen kapakkapianolla ja huuliharpulla maustettua tunnelmajamittelua Annie The Aunt Of Rock’ N’ Roll:illa, joka pistää jalat nykimään. Basisti Mikko Sivenin sävelkynä on entistä kovemmassa terässä ja yhteistyö sanoituksista vastaavan laulaja-kitaristi Riku Rousun kanssa kulkee kuin se kuuluisa rasvattu salama. Vuoden pimeimmän ajan parasta rokkitarjontaa ylhäältä Pohjolasta.
-Ilkka Valpasvuo, Desibeli.net 08.11.2004
Moses Hazy – Again EP
Enpä ollut tästä nuoresta Torniolaisbändistä ikinä ennen kuullutkaan, kun tämä, yhtyeen toinen EP kolahti postiluukusta. Jonkinlaista friikkirockia nämä lapin pojat veivaavat, ja meno on kova. Ensimmäinen kappale “Virginia Peng” tuo vahvasi mieleen Dildo Manian. Seuraava, kaunis ja mukava “Judas of Today” on lähempänä garagerockia, kiva sävellys. Epävireinen foni häiritsee kyllä hieman, mutta tämä on silti CD:n paras kappale, ja muistuttaa hieman Flaming Sideburnsin rauhallisempia kappaleita, ja ehkä myös TSOOL:ia. Räväkämpi rokkipala on sitten “Suck My Elbow”, rock ‘n ‘roll! Kyllä näillä kavereilla draivia riittää. Viimeinen kappale “Annie the Aunt of Rock ‘n’ Roll” on sitten enempi tuollaista syvän etelän blues-osastoa banjoa myöten. Rauhallinen väliosa fonisooloineen on kyllä kappaleen kiinnostavinta antia. Ihan ok bändihän tämä Moses Hazy on, mutta koska mistään psykedeliasta ei voida puhua, ei tämä ole ihan minun makuuni. Lisäpisteitä tulee siitä, että yhtyeessä on peruscombon lisäksi myös kosketinsoittaja ja saksofonisti. Levyn myynnissä auttaa muuten Trash Can Records.
